Jumissa Jerusalemissa

jerusalem

jerusalem

jerusalem israel

jerusalem

Ensimmäisellä Israelin matkallani helmikuussa 2011 lähdin Tel Avivista paikallisen yrityksen järjestämälle päiväretkelle Jerusalemiin.

Jerusalem on yksi maailman vanhimmista kaupungeista, ja sen huomaa. Muurien sisällä sijaitseva vanha kaupunki kuljettaa välittömästi vuosisatoja tai jopa vuosituhansia taaksepäin ajassa. Vanhassa kaupungissa tuntuu siltä kuin mikään ei olisi ajan kuluessa muuttunut.

Katukauppiaat myyvät kapeilla kujilla paahdettuja pähkinöitä, baklavaa, tuoretta leipää, värikkäitä vaatteita ja viilentäviä juomia. Kaikki tämä näkyy ja tuoksuu ilmassa. Kalpeat kalkkikivirakennukset muodostavat voimakkaan kontrastin kirkkaan sinisen taivaan kanssa ja ilma kaupungin varjoisilla kaduilla tuntuu helteelläkin miellyttävän viileältä. Kaikki oli hyvin ja hienoa. Ja sitten olin yhtäkkiä yksin ja eksyksissä.

jerusalemjerusalem via dolorosa

jerusalem

jerusalem

Tosielämän koettelemusten polku, kärsimysten tie, tai Tommi Läntistä lainatakseni Via Dolorosa, alkoi kun minulle selvisi, että tämä retki poikkesi tavanomaisesta päiväretkestä yhdellä merkittävällä tavalla: siihen ei kuulunut paluukuljetusta retken alkupaikkaan. Jäin siis retkipäivän päätteeksi jumiin Jerusalemiin.

Tilanteen avautuessa saatoin todeta retkeä vetäneelle oppaalle, etten halunnut jäädä ilman kuljetusta ”in the middle of nowhere” juuri kun olin yhdellä maailman pyhimmistä alueista, Jeesuksen (oletetulla) haudalla. En ole koskaan ollut kaikista ajattelevaisin ihminen, mutta se on yksi niitä hetkiä, jolloin minun olisi eniten kannattanut vain olla hetki hiljaa.

Vihainen retkiopas lähti nopeasti karkuun eikä suostunut neuvomaan edes bussiasemaa tai taksitolppaa. Hetken aikaa ajattelin, että ehkä istahdan vain maahan ja alan itkeä ja odotan kunnes luonnonolosuhteet ottavat minut.

Sitten kuitenkin muistin etten ole täysin avuton ja suuntasin hetkeksi vanhan kaupungin sydämen muodostavalle itkumuurille. Hartaiden uskovaisten ympärillä minäkin rohkaistuin vetämään kipan päähäni ja kävin muurilla rukoilemassa.

Pyysin jopa jotain täysin epäitsekästä, kerrankin.

Itkumuurilta pääsin päättäväisyyden ja baklavan motivoimana vanhan kaupungin laidalle ja löysin taksitolpan. Erittäin pitkä ajomatka aavikon halki ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä kun oli sylissä iso kasa herkkuja ja kuski lauleskeli epäsoinnussa mukana radiossa soivien hepreankielisten laulujen tahtiin.

jerusalem itkumuurijerusalem

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Jumissa Jerusalemissa

  1. No olipa kokemus! Mutta Tel Aviviinhan pääsee niin kätevästi minibusseilla,eivätkä ne edes ole kaukana vanhasta kaupungista;eikö kukaan osannut sulle neuvoa sellaisista? Jerusalemin vanha kaupunki on kyllä ihanan eksoottinen ;kerran vuodessa pitää sinne päästä!

    Tykkää

    • Ei osannut kukaan neuvoa minibusseja, tai ehkä en itse vain osannut kysyä. Loppu hyvin kaikki hyvin, tuostakin seikkailusta jäi erittäin kivat muistot!

      Itse asiassa toisella Jerusalemin visiitillä otin taksin kohti Holonia, mutta kielimuurin takia päädyin jonnekin aivan toisaalle. Taitaa olla Jerusalemin suhteen jotenkin huono tuuri…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s