Seikkailujen Sveitsi: Eksyksissä Uetliberg-vuorella

uetliberg zürich

Kaikki alkoi suhteellisen viattomasti. Heräsin aamulla, avasin verhot ja kurkistin ulos ikkunasta. Kaunis aurinkoinen päivä. Olin suunnitellut pientä retkeä Zürichissä sijaitsevalle Uetliberg-vuorelle jo useampana päivänä ja nyt päätin viimein saattaa suunnitelmani toteen.

Matkan varrella olisi ollut muutama kauppa, mutta ajattelin etten jaksa mitään vesipulloa ostaa mukaan – reitti huipulle on kuitenkin googlen mukaan helppoa loivaa ylämäkeä eikä siinä pitäisi kestää kauaa. Ostan sitten huipulta vettä. Ei ole edes kovin kuuma. Sitten ennätyshelteet iskivät. Ja sitten eksyin polulta.

uetliberg zürich

uetliberg zürich

Kuvausintoni koitui tällä kertaa kohtalokseni. Seurasin kyllä aluksi reitin varrella olleita selkeitä opasteita kiltisti, mutta sitten aloin huomaamaan, että oikealla tai vasemmalla olisi hienoja paikkoja joita olisi kiva kuvata. Poikkesin siis polulta ottamaan pari valokuvaa, ensin tuonne ja sitten sinne. Lopulta polku tuntui kadonneen kokonaan.

uetliberg

uetliberg zürich patikointi

Reittiä seuraten tie Uetlibergin huipulle kestäisi tosiaan maksimissaan nelisenkymmentä minuuttia. Minun matkani huipulle kesti neljä tuntia.

Reitin piti myös olla loivaa ylämäkeä asfalttitiellä. Minulle se oli hyppimistä purojen yli, ja useammin kuin kerran hyppimistä puroihin. Se oli tiheässä metsässä juoksemista ja jyrkkää kallioseinämää pitkin kiipeämistä.

Jossain vaiheessa iski oikeasti pieni pakokauhu. Reitti takaisin alas alkoi tuntua nopeasti niin vaaralliselta ettei takaisin kääntyminen ollut enää mahdollista. En kuitenkaan voinut tietää, muuttuuko edessä oleva reitti vielä vaikeammaksi. Oli täysin mahdollista, että jään jumiin jonnekin vuorelle ja joudun soittamaan apua ja sitten tv-uutisissa näytettäisiin kun typerä turisti pelastetaan helikopterilla ja kaikki nauraisivat.

Selvisin kuitenkin elossa ja pääsin huipulle, tyhmänrohkeasti jatkamalla aina vain suoraan eteenpäin ja ylöspäin.uetliberg zürich

uetliberg zürich

uetliberg zürich

Metsä oli paikotellen niin sankkaa ettei taivasta nähnyt ja pudotus ”polulta” alas erittäin pitkä.

uetliberg zürich

Kallioseinämä, jota pitkin minun oli kiivettävä ilman varusteita oli vähintään kolmekerroksisen talon korkuinen.

uetliberg zürich

Jossain vaiheessa olin keskellä tiheää metsää, nääntyneenä ja nestehukkaisena, täysin uupuneena. Kaupunki näkyi alhaalla kaukaisuudessa ja ympärillä oli vain sankkaa metsää. Useampaan otteeseen luovutin, istuin alas ja olin vain. Ei se kuitenkaan auttanut, väsymys iski vain pahemmin ja janonkin huomasi helpommin ollessaan paikallaan. Viimeisellä istahduksellani olin kuitenkin melko varma etten pysty enää liikkumaan metriäkään. Koko vartaloni oli täysin uupunut eikä voimia vain ollut enää jäljellä. Kaikkialle sattui, pyörrytti ja itketti. Edessä oli jyrkkä ja multainen seinämä.

Sitten kuulin ääniä. Aivan yläpuolellani perheet ilakoivat, söivät jäätelöä ja joivat vettä. Piinasivat minua. Olin vain muutaman metrin päässä huipusta, mutta viimeiset metrit tuntuivat vaikeimmilta. Huipulla ja siinä oikealla retkipolulla (jota seurasin alas levättyäni pitkän hetken) oli vesipisteitä. Kaikki muut pesivät niissä hikisiä jalkojaan, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä – join varmaan pari vesipistettä täysin tyhjäksi.

uetliberg

uetliberg

uetliberg zürich huippu

uetliberg zürich näkymä

Näkymät Uetlibergin huipulta ovat mahtavat, mutta eivät välttämättä kaiken uurastuksni arvoiset. Seuraavalla kerralla noudatan ehkä kiltisti patikointipolun opasteita.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s